Arvi Lind

27.07.2023 maastoestevalmennus, valmentajana Liisa Tuoninen (VRL-12701)

"Laukka kuntoon, katse menosuuntaan ja oma asenne kuntoon, kerrot Arville et nyt muuten mennään yli eikä meinata. Vähän henkistä tukea fyysisten apujen kaveriksi, ja ratsasta laukkaa aktiivisesti joka askeleella, tiedota minne mennään ja miksi. Arvi tuntuu kaipaavan sitä tukea, vaikka kuinka onkin konkari, joten asennoidu tähän hommaan kuin hyppäisit junnulla tai remontilla, jos se auttaa. Uusiksi ristikon kautta pystylle, hyvin se menee." Aivan ylisymppis, rehellinen suomiurho Arvi oli just sen oloinen hevonen, jonka kanssa työskentely vahingossa lipsahti turhan huolettomaksi, kun hevonen oli niin vakaa, varma, fiksu ja hieno. Arvi itse vaikutti vähän huolestuneelta, ensimmäisten verkkahyppyjen lähestymiset olivat olleet vähän kiemurtelevat ja vielä ponnistusvaiheessa niin ori kuin minä pohdimme, mennäänkö tässä nyt yli ollenkaan vai jäädäänkö välille. Kyllä ne kokeneetkin kaipaavat apua ja tukea, niin hevoset kuin ratsastajat. Nyökkäilin hyväksyvään tyyliin itsekseni seuraavien verkkahyppyjen näyttäessä paljon paremmilta, varmemmilta, ja ennen kaikkea hevosen rennommalta ja luottavaisemmalta.
"Juuri noin, hyvää pohjetyöskentelyä! Odotahan, niin nostan noita esteitä, pistetään tuo ristikkokin pystyksi. Jokunen verkkahyppy ja sitten mehtään, siellä pikkutukkien ja risujen kautta isompien esteiden pariin."

Pienoiseksi hämmästyksekseni ja peittelemättömäksi riemukseni Arvi tuntui laittavan aivan uuden meno- ja itsevarmuusvaihteen päälle maastoesteiden puolella. Se kyllä vähän nirsoili lähestymisten suhteen, joten nakkasin haaveilemani vinolinjatreenin romukoppaan välittömästi. Arvi kuitenkin tuntui luottavan itseensä paljon enemmän tukkeja ja risuja ylittäessään kuin mitä kentän riemunkirjavien rataesteiden keskellä, ja vaikka raudikko tietysti kaipasi ratsastajalta edelleen työpanoksen ja vähän tukeakin, ero aikaisempaan oli selkeä – maastoesteiden eduksi.
"Teitä on nyt vielä mukavampi katsella, kun Arvikin tuntuu kokevan homman olevan hanskassa! Otahan linja tukilta tuolle traktorinrengasesteelle, ja siitä tuo kauempana näkyvä matala pöytäeste. Arvi tuntuu olevan todella tarkka lähestymisistä, joten ollaan sitä porukalla. Ratsasta linjat niin, että osut aivan luotisuorassa linjassa mahdollisimman keskelle estettä. Älä ahnehdi laukan kanssa, vaikka etenkin rengasesteeltä pöydälle on matkaa. Tasainen, hyvä ratalaukka ilman turhaa kiihdyttelyä."

Tämä linja hypättiin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla tukki ja pöytä ylittyivät keskeltä, sen sijaan rengaseste ylittyi selkeästi oikean laidan puolelta. Pieni linjakorjaus seuraavalle kierrokselle, ja tämäkin este ylittyi mistä pitikin. Arvi tuntui olevan hyvillään saadessaan lähestymisiin tilaa ja suoruutta, minä taas olin tyytyväinen miten ori hyppäsi etenkin raskaansorttiseen rakenteeseensa nähden kevyen ja helpon näköisesti.
Tämän helpon linjatehtävän jälkeen vaihdoimme paikkaa jo hypätyn pöydän luo, jonka läheisyydessä oli tukkiokseri (kapeat, turvallisuussyistä putoavat tukit) sekä todella helppo kahden pienen risuesteen sarja.
"Nämäkään eivät ole mitään huippuvaikeita esteitä. Tukkiokserin kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, ja risuesteille tulee helppouden vuoksi helposti vähän turhan löysälaukkainen lähestyminen, jollaista me emme tänään näe. Pikkurisut hypätään samalla vakavuudella kuin isotkin esteet, eikö niin Arvi? Pöytä, risu, tukkiokseri ja risu uudestaan, linjat jälleen keskelle estettä." Vaikkei alkuperäinen ajatukseni vinolinjoista päässyt toteutusasteelle, tämä esteen keskelle tähtääminen toimi itse asiassa yhtä hyvin. Jälleen muutama hyppy osui enemmän esteen oikeaan laitaan, joten tarkastelimme vähän ratsastajan vinoutta, pohdimme, oliko vasen pohje oikeaa voimakkaampi vai tuliko virhe muusta syystä. Arvin osalta kaikki sujui hienosti, ori vastasi hienosti apuihin ja oli paljon luottavaisemmin mielin liikkeellä kuin verrytellessä. Laukka ei missään vaiheessa hiipunut tai kiihtynyt tarpeettomasti, niin ratsastaja kuin ratsu olivat samalla sivulla ponnistuspaikkojen sekä hypyn alkamisen suhteen; ei myöhästelyjä, suuhun kiinni jäämistä tai tasapainottomia laskeutumisia, vaan kaikin puolin tasapainoista, harmonista työskentelyä.