EC Quinton

iii. Imperium on suuri musta trakehnerori, joka hurmaa kilpakentillä näyttävillä liikkeillään. Tämä Saksassa syntynyt ori on kiertänyt kansainvälisissä koulukilpailuissa jopa USA:ssa asti, sekä edustanut Saksaa EM-kilpailuissa. Mainetta ja kunniaa on siis Imperiumin kohdalla riittänyt. Luonteeltaan orimainen tapaus on ollut melko vaikea käsiteltävä, mutta osaavalla hoitajalla ja ratsastajalla toimii erinomaisesti. Imperium oli menestyksensä vuoksi kysytty ori jalostukseen, ja saikin useita kymmeniä jälkeläisiä.

iie. Blennheim on yksi Blumenthalin menestyneistä jälkeläisitä, joka on perinyt myös tamman upean punarautiaan värityksen. 168cm korkea Blennheim lähti kohti kilpakenttiä jo nelivuotiaana, voittaen nuorten hevosten aluemestaruuden. Siitä lähti tamman voittoputki, joka tosin päättyi myös melko pian tarhassa tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Tämän jälkeen Blennheimin jalat eivät kestäneet enää raskasta kilpailukäyttöä, joten tamma siirtyi jalostuskäyttöön. Blennheim sai seitsemän jälkeläistä.

iei. Cybervoid, punaruunikko, 167cm, saksalaisen maineikkaan kouluratsastajan luottoratsu, joka on edustanut maatansa useaan kertaan. Näyttävä ja kokenut kouluratsu grand prix- tasolta. Sillä on upeat liikkeet, tekemisessä on hyvä tempo ja ratsastettavuudeltaan se on miellyttävä ja työmoraali on kohdillaan. Cybervoid on ollut rajoitetusti tarjolla jalostukseen, tämä takia jälkeläisiä ei ole kolmeakymmentä enempää. Luonteelta ori on hyväkäytöksinen, lojaali ja rauhallinen. Se ei turhia hötkyile ja hölmöile, vaan osaa käyttäytyä joka tilanteessa. Hevonen on kiertänyt ulkomailla kilpailuita, joten reissussa oleminen oli jo tuttua. Rakenteeltaan Cybervoid oli raskas rakenteinen mutta liikkeeseen raskas ulkokuori ei vaikuttanut, koska liike oli hyvä tempoista, joustavaa ja siinä oli hyvä mekaniikka. Menehtyi vain 18-vuotiaana onnettomuuden takia omalle laitumellensa.

iee. Demoira, tummanruunikko, 161cm, on sähäkkä tamma isolla T-kirjaimella kirjoitettuna. Luonne ei ole kovin ihana, ainakaan usein. Tämä on vaikuttanut myös kilpailu-uraan jonkin verran, koska ailahteleva hevonen kulkee ajoittain kuin mikäkin äkäinen nuorikko, joka kiukuttelee jokaisesta asiasta ja joskus taas se liikkuu niin kuin kuuluukin: ammatti kouluratsu intermediaite II tasolta. Demoira on näyttää, osaava ja loistava kilparatsu. Toisinaan se on semmoinen äkäpussi, että hevosen omistaja on ollut monia kertoja valmiina myydä hevosensa, koska hermot ei enää kestä. Komentaa ei saa, muuten taivas repeää. Kun Demoiran kanssa pääsee tutustumaan ja oppii tamman metkut, on elämä pajon helpompaa. Paljon on tamman omistaja antanut anteeksi, koska parhaimmillaan hevonen on niin unelma ratsasttettava ja sen liikkeet ovat niin näyttävät ja kauniit. Demoira on varsonut viisi kaunista varsaa, joista jokaisen se on hoitanut kuin leijonaemo. Varsoihin on päässyt kunnolla käsiksi vasta vieroituksen alkaessa, Demoira on pitänyt huolen, että kukaan ei tule sörkkimään sen pienokaisia. Demoira lopetettiin 28-vuotiaana jatkunaiden hammasvaivojen takia, jotka johtuivat ikääntymisestä.

eii. Schwarze Seele oli Schwarzin tavoin komea ja isokokoinen musta ori, jolla löytyi lahjakkuutta koulukentille. Orilla ei ollut kummallista sukua tai edes näyttöä siitä, että orista olisi ”koulukenttien kuninkaaksi”, joksi sitä kutsuttiin kilpailu-uransa aikana ja vuosia sen jälkeenkin. Schwarze syntyi yksityiselle ihmiselle ratsuprojektiksi tämän omasta puoliveritammasta. Varsasta oli tarkoitus tehdä helppoihin koululuokkiin tarkoitettu kilparatsu, mutta orista kehittyikin jotain aivan muuta. Varsan isän puolelta oli ollut korkeankin koulutason hevosia, mutta ei kuitenkaan niin menestyneitä kuin oltiin toivottu ja nimet olivat ajan saatossa vaipuneet unholaan ja jättäytyneet pois kantakirjoista. Ori sai elää nuoruutensa rauhassa, mutta vuosia myöhemmin eräissä aluekisoissa paikalla ollut valmentaja huomasi Schwarzen radalla. Tämä huomasi jotain orissa mitä muut eivät. Valmentaja puhui oitis orin omistajan kanssa ja tämä suostui ottamaan valmentajan tarjoaman avun kernaasti vastaan. Valmentaja ja orin omistaja tekivät tiivistä yhteistyötä ja kouluttivat oria eteenpäin. Ruusukkeita tuli lähes jokaisista kilpailuista ja taso nousi nousemistaan. Orin voittoputki ei koskaan loppunut. Orin ollessa viidentoista ja uransa loppupuolella Schwarze siirtyi kokonaan valmentajansa huostaan. Ori jatkoi kilpailemista vielä muutaman vuoden menestyksekkäästi myös kansainvälisellä tasolla ja pääsi jopa Olympialaisissa sijoille. Schwarze eläköityi 18 vuoden iässä ja siirtyi jalostuskäyttöön.

eie. Luxuriös oli nimensä mukaan ylellinen kouluhevonen hienon hienosta suvusta. Tamman suvusta löytyi komeita kantakirjattuja oreja joiden karisma ja askeleiden pontevuus periytyi tammalle sukupolvienkin takaa. Luxuriös koulutettiin normaalia hitaammin GP-tasolle, sillä koulutusta hidasti useat ähkyt, jotka vaivasivat tammaa koko tämän nuoruuden ajan. Hevosen omistajat olivat luopua jo toivosta tamman suhteen, mutta aikuisiän saavuttaessaan tamma oli suorastaan loistavassa kunnossa, eikä merkkejä ähkyilystä tai koulutuksen viipymisestä ollut. Tamma kilpaili voittoisasti korkealla tasolla useamman vuoden kunnes tammalle päätettiin hankkia ensimmäinen jälkikasvu. Tiineys aika ja varsominen menivät hyvin ja kilpailu-ura sai jälleen jatkua. Kuitenkin nuoruusiässä vaivanneet ähkyt olivat palanneet varsan jälkeen kahta kauheampina ja kilpailuihin päästiin vain silloin tällöin tamman kipuilin vuoksi. Luxuriös jäi menestyksekkään, mutta lyhyen uransa jälkeen jo 13-vuotiaana pelkästään jalostuskäyttöön. Tamma varsoi muutaman varsan ennen kuin menehtyi 16-vuotiaana pahaan ähkyyn ja suolikiertymään.

eei. Declan oli luonteeltaan hyvin vaikea ja tempperamenttinen hevonen ja samaa luonnetta se jakoi myös jälkeläisilleen. Siihen aikaan kun ori vaikutti oli muodissa niin juuri tempperamenttiset, lennokkaat ja vauhdikkaat kouluhevoset. Sellaiset joita juuri ja juuri pystyi rautainen ammattilainen ratsastamaan. Declan sai itselleen paljon tammoja. Buumin mennessä ohi astutusmäärät kuitenkin laskivat räjähdysmäisesti. Ori jätti jälkeensä niitä erinomaisia liitokavioita, mutta joukkoon mahtui myös näitä joilla ei liike riittänyt suurille radoille eikä ratsastettavuus myöskään ollut harrastetason ratsastajalle riittävän pehmeä.

eee. Quiana oli herttainen siitostamma. Palkittu usein näyttelyssä ja sai aina kehässä palautetta hyvästä kunnostaan. Vaikka tamma toimi siitostammana, se ei juuri siltä näyttänyt. Se oikeastaan näytti aina siltä kuin se olisi ollut täydessä treenissä ja lihaksistoltaan valmis lähtemään GP-radalle. No, kummempaa treeniä tamman kanssa ei tehty, mutta se sai kuitenkin aina aktiivista liikuntaa ja liikutusta asuintallillaan. Tamma on saanut peräti kymmenen jälkeläistä ja kaikki tammoja. Quiana päästi orit hyvin läpi, joten joten jos halusi itselleen varsan joka vaikutti isältään niin Quiana oli oikea tammavalinta.

iii:n ja iie:n sukuselvitys © sonya, iei:n ja iee:n © Sorel, eii:n ja eie:n © Casper sekä eei:n ja eee:n © yersinio

26.07.2023 kouluvalmennus, valmentajana Aino Kurkinen (VRL-12701)

"Otetaan kulmien ratsastamiseen vähän takaosakäännösmäinen lähestyminen", aloitin ensimmäisen tehtävän ratsukon lämmiteltyä, "ennen kulmaa hidastus istuntaa tiivistämällä, korkeintaan pieni siisti pidäte, mutta käsi mahdollisimman hiljaa. Sisäohja toimii lähinnä suunnannäyttäjänä ulko-ohjan ja -pohkeen tehdessä varsinaisen käännöksen. Muista oma katseesi, leuka ylös ja katse menosuuntaan", jatkoin. Tällä kertaa iloni oli valmentaa Grand Prix -tason ratsukkoa, ratsuna jo iäkkäämpi, kilpakentillä ja jalostusorina meritoitunut EC Quinton eli Toni. Ori oli ollut suorastaan innoissaan jo alkukäynneistä lähtien, valmiina kuin partiolainen ja ehdottomasti kuulolla. Ensimmäiset raviin ja laukkaan siirtymät olivat olleet hieman terävänsorttiset, ori oli ikään kuin hypähtänyt seuraavan askellajiin silkkaa innokkuuttaan. Ennemmin niin, että hevosella on menohaluja ja innokkuudesta johtuvaa energiaa, kuin ettei hevosta kiinnosta liikkuminen ollenkaan ja sitä joutuu houkuttelemaan tai ihan patistelemaan töihin.
"Hyvä, juuri noin, ulko-ohja tukee ja vaikuttaa olematta liian voimakas ja pohjekin siirtyi hieman, Toni ei ottanut pohjeapujasi eteenpäin pyytävinä vaan kääntävinä. Siisti, pehmeä yleisvaikutelma, oikein hyvä kulma sekä suoristuminen kulman jälkeen. Kierros loppuun ja suunnan vaihto, eiköhän tämä ole kierros kumpaankin suuntaan tätä tehtävää ja sitten hieman pohkeenväistöä ja pysähdys - peruutus - ravisiirtymä -ketjuja."

Kaikki tehtävät, kuten seuraavatkin melko yksinkertaiset käynti- ja ravitehtävät, sujuivat ratsukolta hyvin. Välillä Tonin vauhti vähän kiihtyi hevosen innostuessa, mikä kuitenkin käännettiin positiiviseksi ja kaikki tämä energia saatiin valjastettua työntekoon. Jokunen peruutus oli vähän juokseva, turhan nopea ja nykivä, ja jokusessa pysähdyksessä Tonin jalat jäivät miten sattuu sen kiirehtiessä pysähtymään ilman suurempaa ajatusta siitä, millaista pysähdystä siltä oikein pyydettiinkään. Korjausliikkeet, uusi yritys, ei sen kummempaa.
Pientä ravitehotreeniä (avoja, sulkuja, koottua ja lisättyä ravia siirtymillä ja ilman) seurannut harjoituslaukka sen sijaan oli mennä leikiksi. Pidättäville avuille, niin istunnalle kuin (puoli)pidätteille, löytyi käyttöä useamman kierroksen ajaksi Tonin nostaessa laukat turhan innokkaasti ja laukaten ensimmäiset viisi askelta melkoista maantiekiitäjävauhtia. Ensimmäinen laukkaympyräkin vaikutti vähän vauhtivikaiselta karusellilta, Tonin pää nousi ja muoto katosi innosta pärisevän hevosen painellessa pääty-ympyrän läpi uskomattoman vähillä askelilla.

Tilanne kuitenkin rauhoittui nopeasti; innokkuuttahan tämä oli, ja saadessaan kunnolla tekemistä Toni (ja pidätteiden mentyä läpi..) hiljensi vauhtiaan. Päivän päätehtävä, vähintään yhdeksän peräkkäistä vaihtoa lävistäjällä, uhkasi kuitenkin mennä leikiksi. Laukka saatiin työstettyä hienoon kuosiin kahdeksikoilla ja pienellä höyryjenpäästelyharjoituslaukkailulla, mutta Tonin yli-innokkuus palasi laukanvaihtojen myötä.
"Otetaas tilanne taas haltuun, ratsasta muutama s-kaari ja mikäli Toni tuntuu karkaavana vuilta tai kiirehtivän, teet voltin juuri siihen kohtaan ässän kaarta, oli se kohta mikä tahansa. Katsotaan sitten niitä vaihtoja. Keskivartalo tiukkana, käsi vakaa muttei kova, polvi ei purista. Juuri, kuten olet ratsastanutkin." Vaikka ratsastaja oli aivan yhtä osaava kuin hevonenkin, uusi avuille saaminen ja harmonian saavuttaminen otti aikansa. Tonilla oli yksinkertaisesti niin paljon intoa ja menohaluja, ettei pelkkä joka askeleen ratsastaminen, riittävän puuhastelun antaminen, riittänyt suitsimaan Tonia. Päästyämme vihdoin laukanvaihtojen pariin ilman kiihdyttelyä tai kevätjuhaliikkeitä Toni teki molempiin kierroksiin kauniita, täsmällisiä, kaikin puolin korrekteja laukanvaihtoketjuja, ja olisi varmasti vaihtanut laukkoja useammankin askeleen kuin toivotun yhdeksän ajan. Ori kuitenkin – ihme kyllä! – malttoi jättää vaihdot yhdeksään, mistä niin minä kuin ratsastaja annoimme spontaanit aplodit, sekä vuolaat kehut Tonille.
"Ei teidän arvostelutilaisuutenne liikaintoon kaadu, vaikka Toni esittelisikin kaikkea muutakin kuin pyydettyä! Hienoliikkeinen hevonen, ja tuo liikunnan, tekemisen riemu on oikeasti pelkästään hyvä asia. Nostahan jalustimet ylös, laukkaa ja ravaa hetki, käynnit voisit kävellä Tonin rinnalla."