Fortuna von Lark

20.06.2022, kirjoittaja omistaja

Helteet löysivät tiensä myös pohjanmaalle, eikä kaikki hevoset ole tehty sitä varten - varsinkaan Uuna. Kärpäshatut ja viilentävät loimet varjon ja juoksevan vesilähteen kera eivät riittäneet Uunalle, joten aika oli lähteä pulikoimaan. Uunan kanssa on helppo ratsastaa ilman satulaa, joten harjaushetken jälkeen tamman päälle laitettiin suitset. Ulkona jouduimme vielä valita meren rannan ja läheisen lammen väliltä, mutta lampi olisi ehtinyt jo todella lämpimäksi, joten valitsimme meren. Onneksi reitti rannalle meni metsän läpi, joten saimme ihanaa varjoa heti alusta lähtien. Häntä kyllä huiskui ympäri ämpäri kärpäsiä kadottamaan, mutta metsän loputtua pääsimme ihanan merituulen eteen, jolloin kärpäsetkin katosivat pois.

Kun Uuna vihdoin näki avomeren, se melkein teleporttasi veteen, joten loppujen lopuksi sain melkeinpä parkourata itseni takaisin selkään. Uuna oli hyvin iloinen vedestä, jota se kuopi ja loiskutteli ympäriinsä. Pienet huikatkin tamma yritti ottaa, mutta huomasi nopeasti meriveden suolaisen maun. Kun Uuna oli saanut pienistä leikeistään tarpeeksi, tunsin, kuinka tamma nojautui eteenpäin. Ei, se aikoo piehtaroida! Ehtisin hypätä alta pois, ennen kuin Uuna oli jo kyljellään vedessä. Onneksi tamma oli jäänyt aika matalalle, eikä pää koskaan mennyt aaltojenkaan alle.

Kun olin saanut Uunan rannalle kiven ääreen ja kiivettyä selkään, ajattelin pahimman olevan takana. Näin se ei kuitenkaan ollut: muutamien askelien jälkeen hiekassa Uuna halusi taas piehtaroida. Tällä kertaa rantahiekassa. Kotimatkan pysyin hyvillä mielin maassa ja talutin tamman kotiin. Kotona Uuna pääsikin uudestaan suihkuun.

01.12.2022 kouluvalmennus, valmentajana Iivari von Hoffrén

Monikielisessä maailmassa oli puolensa. Kun puheenpartta joutui vaihtamaan ihmiseltä toiselle, siihen tavallaan tottui — ruotsi ja suomi nyt menivät kivasti käsi kädessä, mutta sitten kun sekaan hämmennettiin uutena oppina latviaa ja yhäkin useammin myös englantia... Joten sen sijaan että Iivari olisi päässyt kotoisten kielien nostalgiseen syleilyyn, kuten hän oli jo mielessään maalaillut Lindegårdin nimeä tavaillessa, huomasi hän nyt tunkevansa tuttujen sanojen sekaan sellaisia termejä kuin "pagaidiet" ja "half pass", siinä missä "avotaivutus" ja "halvhalt" piti kaivaa aivojen homeisesta takanurkasta. Oli tämäkin taas tätä!

"Vi rider inte för att plocka rosetter, vi rider för att stärka våra hästar," Iivari totesi kuivakasti katsellessaan rautiaan tamman ryppyotsaista suoriuttamista jo alkulämmittelyjen aikana. "Att dressyren är till för hästen, inte hästen för dressyren."

Myös ratsukon puolella notkisteltiin aivoja, mutta kielisopan sijaan taivutusten avulla. Jo heti ensimmäisistä harjoituksista lähtien balanssia tarkkailtiin samalla silmällä millä pappi raamattua: yksikin vinoon laskettu kavio aiheutti hienoisen mutta sitäkin merkitsevämmän päänpudistuksen kentän keskeltä ja tehtävän aloittamisen alusta. Ja taas. Ja taas. Uunan naama oli norsunnutturalla kun mikään ei tuntunut kelpaavan: se tarjosi enemmän, enemmän ja vielä vähän enemmän, kunnes taivutukset olivat jo muuttuneet turhanpanteiksi poikkiaskeleiksi. Uunan kauniiseen päähän ei käynyt järkeen, miksi sen pitäisi suoriutua pienemmin askelin ja maltillisemmalla taivutuksella, kun katsokaa miten — viuh vain — takaosan saa heitettyä näiiiiin kauas sisäuralle!

Ongelmavyyhdin alkulähde oli rentouden puute, mistä ei Yggikselle kyllä ilmeen perusteella tarvinnut erikseen mainita. Mainittiinpa silti. Matka kävi siis kohti perusteita: ratsukko ohjattiin ympyrälle hakemaan ensin tasapainoista käyntiä. Etujalat menivät suoraan eteen, takajalat etujalkoja kohden, vauhtia ei saanut olla niin paljon että painopiste karkaisi edelle, eteen-alas otettiinkin eteen-eteen. Ravissa pakka oli taas hajota, kun Uuna rullasi itsensä yliryhtiin ja lähti sotkemaan takajaloilla liikaa rullauksen maahan painamaan etuosaan nähden. Jalat nousivat komeasti, mutta ryntäät osoittivat maahan eikä selkä noussut. Jälleen meni kourallinen herneitä herkän tamman sieraimiin, kun Yggis huokaillen joutui sitä rajoittamaan. Uhriutuvampaa ilmettä ei eläimellä voisi nähdä, kun tarjottu ei kelvannutkaan. Taas.

Niinä hetkinä kun schwung pysyi oikein päin, liike siirtyi puhtaasti ja Uuna pääsi väläyttelemään kykyjään. Kun kootessa sen ei antanut tehdä liikaa, selkä pysyi aktiivisena eikä niskakaan rullannut. Vaan sepä oli helpommin sanottu kuin tehty: Uunan niin kovin mieluusti olisi tahtonut heitellä etujalkojaan, jolloin selkä notkahti ja takapolvet lukittuivat niin ettei kokoaminen onnistunut. Laukassa sulkutaivutus oli yllättäen aina stabiili: sitä käytettiin siis röyhkeästi hyödyksi aina kun tamma alkoi tarjoamaan ylilyöntejä. Myös taivutuksen vaihto auttoi, melkeinpä enemmän: kun Uuna leikki virkkuukoukkua, jo muutama travers-renvers-travers-vaihto riitti avaamaan aivosolmua. Askeleenmittainen renvers-travers-tanssi, laukanvaihto askeleessa kansanomaiselta nimeltään, oli selkeästi päivän bravuuri. Ehkä liike oli niin vaativa ettei Uuna voinut sitä enää ylilyödä, ken tietää, mutta laadussa se voitti heittämällä kaiken aiemman. Toki siitäkin löytää tarkka silmä aina jotain huomautettavaa: "samlad galopp är inte terre a terre" oli kuitenkin lievyydessään jo melkein kehu. Kilpahevosilta ei kukaan vaatinut korkean koulun liikkeitä — ei ainakaan kukaan muu kuin Iivari.

Ihailtavalla sitkeydellä Yggis jaksoi taaplata jokaisen harjoituksen läpi vaikkei hevosvalinta se helpoin ollutkaan, opettajaakaan sen rennomaksi kehumatta. Ratsastus oli siistiä (siitä Uuna piti varmasti kaikkien kanssa huolen, siunattu tamma) ja loppuajasta jopa kai aivan mukavaakin. Sulkuvaihdot olivat osuneet teemaksi sattumalta, mutta niistä oli osoittautunut hyötynsä: samoilla travers-renvers-jumpilla ratsukkoa kehotettiin myös jatkamaan.

"Hmm, det var trevligt att träffas," Iivari jatkoi mitäänsanomattomilla pakkokohteliaisuuksilla — eikä siitä ottanut selkoa, olivatko nekin tarkoitettu enemmän ratsulle kuin ratsastajalle. Jälkimmäinen vastasi sentäs aivan yhtä kohteliaasti takaisin: Uunan katse sen sijaan tuntui livreen selässä vielä pitkään pihalle saakka.