Orit Tammat Toiminta

Valokylän Saita

Virallinen nimi	Valokylän Saita, "Sami"	Kasvattaja	Valokylän Talli
Rotu & sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	alina (VRL-14858)
Syntymäaika & ikä	30.03.2021, ikääntyy satunnaisesti	Kotitalli	Lindgård
Säkäkorkeus	157cm	Koulutustaso	helppo A ja vaativa, yleispainotteinen
Väri & merkit	rautias	Rekisterinumero	VH21-018-0486

KTK-II
tavoitteena lajilaatuarvostelu

Sanovat, että "kun vappuna uittaa hevosen, niin paarmat eivät pure sitä kesällä". Mikäli Sami sattuisi ihmispuhetta ymmärtämään sekä kuulemaan tämän vanhan kansan viisauden, ori varmasti istuisi läpi vapun lähimmässä vesistössä. Ötökät, kaikki verta imevistä paarmoista ärsyttävästi silmäkulmassa pörrääviin kärpäsiin, ärsyttävät sekä ahdistavat Samia siinä määrin, että pahimpina ötökkäkesinä kaikki ulkoilu menee silkaksi hikeen juoksemiseksi. Erilaiset hyönteismyrkyt sekä ötökkäloimi ovat ahkerassa käytössä, jotta orin ulkoilusta tulee yhtikäs mitään. Vaan ei tästä ympärivuorokautiseen laiduntamiseen ole, ei vaikka millaisia vanhan kansan poppakonsteja ja juhannustaikoja toteuttaisi. On hevoselle reilumpi ottaa se sisälle levähtämään jokavuotiselta ötökkämaratoniltaan.

Myös ratsastettaessa Sami ärtyy ötököistä reagoiden niihin kipakoin hännän huiskaisuin, pään nykimisellä, satunnaisella vatsan alle potkimisella sekä oikein pahoina hyönteispäivinä karkuun juoksemalla. Kumma kyllä tämä kaveri ei muuten ole erityisen herkkä millekään, harjojen kovuus/pehmeys on aivan yksi lysti, mikään loimimateriaali ei tunnu inhottavalta, veden lämpötilastakaan orilla ei ole mitään mielipidettä. Ne ovat ne ötökät, jotka herran eloa ja oloa haittaavat.
Muutoin tämä on aika leppoisa ratsu, ei mikään ajatuksesta liikkeelle lähtevä, räjähtävän nopea ja ammattilaista vaativan herkkä hevonen, muttei myöskään potkustartattava, vähän jo turtunut vetelys. Sami liikkuu sopivalla eteenpäinpyrkimyksellä, ei kaahaa eikä laahaa, vaan kulkee yleensä varsin passelia vauhtia. Sen liikkeet ovat perushyvät, käynti oikeastaan vallankin mainio, muttei tämä liikkeilläänkään katseita käännä. Askelissa on kuitenkin pituutta sekä säätövaraa, hyvä tahti, sillä pärjää aika pitkälle. Hyvä asenne kaikkeen tekemiseen, yhteistyöhaluinen persoona sekä sopivasti rohkeutta; tässä on se parempi harrasteratsu tai kiva kisapeli, jos sellaista mielii. Erityisen hyvin ori hyppää, tekniikka on perusookoo, mutta tämä on sen verran ketterä kaveri, todella fiksu ponnistuspaikkojen ja vähän kaiken suhteen, että jos kuskilla riittää uskallus niin Samilla tehdään vielä ponikurvejakin tiukempia teitä - vieläpä onnistuneesti. Moni kissakin olisi kateellinen siitä, millainen Samin tasapaino on liikkeessä sekä hypätessä - tämä hevonen laskeutuu aina tasaisen kauniisti jaloilleen, hyppy on luonteva laukan jatke, ei töksähdys siihen väliin.
Kyllä ne koulujututkin sujuvat, mutta enempi tämä on sellainen helppojen luokkien peruspuksu. Sijoittuu kyllä, muttei loista. Ne ovat ne esteet, etenkin rataesteet, vaikka maastoesteilläkin suoritukset ovat tasaisen varmoja. Ei stressaa tai jännitä, korkeintaan vähän innostuu (muttei kuumu) yleisöä saadessaan.

"Sellainen ratsastuskoulun nallekarhumainen lempiruuna", tokaisi eräs tuttuni Samista. Oikeassa oli, ei tätä oriksi uskoisi, kaikki testosteronipuhina tuntuu puuttuvan ihan niissä lievimmissäkin muodoissaan, ainakin silloin, kun ympärillä on ihmisiä. Kyllä tämä tarhastaan hörisee ohi käveleville neitosille, vaan ei silloin, kun Samia itseään talutetaan. Katsos kun pitää keskittyä siihen ihmiseen. Tämmöiset halihevoset ovat paitsi kamalan symppiksiä ja helppoa, kun kuka tahansa voi ne hoitaa, myös joka tallityöntekijän hiljaisia tsemppareita. Samista näkee, miten se ilahtuu tutun ihmisen nähdessään - eikä vain siksi, että saa ruokaa tai uuden kuorrutuksen hyönteiskarkotteita. Saitan helppo kaikissa käsittelytilanteissa, ongelmaton kuljettaa myös tammaseurassa. Samanlainen simppeli herranterttu kotona, naapurissa, valmentajan luona, kisapaikoilla ja varmaan presidentin juhlavastaanotollakin, jos Samin sinne veisi näytille.

Sukutaulu

i. Kuusanto VIR MVA Ch, KTK-II rautias, 157cm	ii. Päärne rautias, 158cm, evm.	iii. Toimio evm.
		iie. Pisara evm.
	ie. Pamilla rautias, 152cm, evm.	iei. Jaakoppi evm.
		iee. Aune evm.
e. Talvikankaan Niukka KTK-III, SV-III ruunikonkimo, 156cm	ei. Hupertin Pakka vaaleanruunikko, 158cm, evm.	eii. Puolpakkanen evm.
		eie. Huojelma evm.
	ee. Tiikerilumi rautiaankimo, 154cm, evm.	eei. Pedonparjaus evm.
		eee. Kookoshiutale evm.

Jälkeläiset

Syntynyt	Sukupuoli	Nimi	Emä
19.11.2021	ori	Adinan Sankariainesta	Vähäpellon Jääsuklaa
09.09.2022	tamma	Tammitiera	Peuranpihka

Kilpailukalenteri

Kilpailee porrastetuissa KRJ:n alaisissa kilpailuissa. Koulutustaso: helppo A Ominaisuuspisteitä 2630.8	kuuliaisuus ja luonne: 1966.61 tahti ja irtonaisuus: 664.19
Kilpailee porrastetuissa VVJ:n alaisissa kilpailuissa. Koulutustaso: vaativa Ominaisuuspisteitä 3047.94	kuuliaisuus ja luonne: 1966.61 tarkkuus ja ketteryys: 1081.33

Lue päiväkirjaa

30.07.2023 valjakkovalmennus, valmentajana Aino Kurkinen (VRL-12701)

Vaikken olekaan mikään valjakkoajoekspertti omasta kisakokemuksestani huolimatta, Lindgårdin Alinan mukaan olin täysin pätevä pitämään valjakkovalmennuksen. Myönnän huokaisseeni helpotuksesta osakokeen ollessa nimenomaan koulukoe – siihen minulla tosiaan on enemmänkin anottavaa, vakka ratsastajan sijaan mukana onkin ohjastaja! Tämän kertainen valmennettavani, jonka tapaisin myöhemmin myös ratsastajan kanssa kouluvalmennuksessa, oli suomenhevosori Sami. Kuulemma kaikkein lahjakkain esteillä, vaikka olikin päätynyt kisaamaan koulua ja valjakkoa.
Valjakon verrytellessä korjailimme hieman kuskin ajoasentoa, ryhtiä, leuan ylös ja katseen oikeasti sinne minne oltiin menossa. Sami liikkui rennosti, vielä melko pitkänä, kaula ja sitä myöten pää rennosti alhaalla kannettuina. Takaosa työnsi vielä vähän voimattomasti, tosin selkeästi humputtelevan tahdin eikä hevosen laiskuuden vuoksi. Pyydettäessä ori teki kaiken, oli se sitten käännös, pysähdys, pieni temponmuutos tai mitä tahansa, tarkasti ja kuuliaisesti. Selkeän rauhallinen, yhteistyöhaluinen kaveri.

Verryttelyjen jälkeen ryhdyimme katsomaan palasia muutamista kouluohjelmista, jotka lopuksi sovittaisimme yhdeksi minikokoiseksi valjakkokouluradaksi. Suurimpana ajatuksena oli prepata tulevaa laatuarvostelua varten.
Aloitimme hiomisen jo radalle tulemisesta sekä pysähdyksestä. Radalle harjoitusravia, pysähdys ja tervehdys, harjoitusravia. Siitä joko keskiravia tai harjoitusraviympyrä, halkaisijaltaan 20 tai 40 metriä. Näitä kolmea vaihtoehtoa treenattiin ja vaihdeltiin, samaten kierrosta. Harjoitus- tai keskiraviin ei tarvinnut puuttua, sen sijaan pysähdystä hioimme hetkisen, aivan kuten ympyröitä, etenkin ympyrän aloitusta ja uralle palaamista, asetusta ja suoristumista. Tämäkin oli nimenomaan hienosäätöä, hyvän hinkkaamista kohti niin täydellistä kuin tänään oli mahdollista. Sami suhtautui kaikkeen varsin leppoisasti, se ei ennakoinut tehtäviä, hidastellut tai kiihdytellyt ravissa, koettanut saada ohjastajaansa kannattelemaan päätänsä tai muutakaan sellaista.

Hieman ravin sisäisiä siirtymiä ja temponvaihteluita, harjoitusravia keskihalkaisijalla jonka aikana kolme selkeää linjalta poistumista. Pysähdyksiä ja peruutuksia, käyntiä kuolaintuella, kolmikaarinen kiemuraura. Pohkeen virkaa toimittava ajopiiska toimi ajoittain hieman hitaasti, joten siinä on ehdottomasti ohjastajalla petrattavaa. Ohjasote sen sijaan oli vakaa ja pehmeä, ohjastaminen sujui ohjat yhdessä kädessä yhtä hyvin kuin kaksin käsin ohjista pitäminen. Käynti olisi saanut olla ajoittain napakampaa, reippaampaa, Sami tarjosi varsin vapaata löntystelyä johon ohjastaja helposti tyytyi, vaikka ravissa ori olikin tarmokkaan aktiivinen. Pientä hiomista ja vähän kunnianhimoa, näillä sanoin minä kuvaisin kehitystarvetta. Lopussa, yhdistettyämme kaiken yhdeksi radaksi, kirjoitin olemattomaan arvostelulappuuni jo kahdeksikkoja. Harmoninen, seesteinen valjakko, reipas hevonen, joka ei ehkä ole näyttäväliikkeisin mutta reipas ja kuuliainen, selkeästi osaava hevonen.

31.07.2023 kouluvalmennus, valmentajana Aino Kurkinen (VRL-12701)

Tällä kertaa tapasin Samin satula selässä sen sijaan, että ori olisi vetänyt valjakkovaunua. Tälläkin kertaa ori käveli varsin rentona ja pitkänä, kaula rennosti matalalla kannettuna ilman sen kummoisempaa takaosan työntämistä, koska siltä ei sellaista vielä pyydetty.
"Otahan jalustimet pois ihan kokonaan, satulan saat sentään pitää. Jos et halua irroittaa hihnoja niin nosta ne kaulalle. Käydään läpi jälleen ihan perusjuttuja kaikissa askellajeissa samalla istuntaasi hioen."

Hiottavaa löytyikin, toistaiseksi pientä, joka kuitenkin lähtisi kertautumaan, vaikuttamaan seuraavaan niveleen, ryhtiin, koko asentoon. Tutut "hartiat rennoksi, pyöräytä ne taakse, leuka ylös" pääsivät jälleen käyttöön, samaten keskivartalon tarkistelu.
"Samilla on varmasti todella mukava käyntiaskel istua, mutta muista silti ryhti, korsetti tiukkana ja selkä suorana eikä notkolla, nyt ollaan satulassa eikä lempilöhötuolissa. Ohjastuntumasi on hyvä, vakaa ja pehmeä, käsi joustaa ja liikkuu kuitenkaan heilumatta liiaksi. Polvesi eivät purista tai varpaasi sojota minne sattuu, jalkasi on melkoisen hyvässä asennossa. Rentoutesi ei ole paha asia, kaikkea muuta, kunhan et anna rentouden valahtaa löhöämiseksi, niin houkuttelevaa kuin se onkin." Nipotimme yhdessä pikkuasioista; olihan pysähdys varmasti ratsastettu istunnan ja pohkeiden avulla, Samin takaosa aktiivisena? Jäihän takaosa alle, olihan Samilla hyvät edellytykset lähteä joko jatkamaan eteenpäin tai peruuttamaan? Missä ratsastajan jalka meni, Samin jaloista puhumattakaan? Samaa jokaisen pikkuasian suurennuslasitarkastelua teimme aivan jokaisen liikkeen kohdalla, ja vaikka selässä olikin kokenut ratsastaja, kysyin monta kertaa miksi.

Yksissä tuumin tekemämme pilkunviilaus tarkoitti tietysti monia toistoja, jotka eivät tuntuneet Samia häiritsevän. Ori pysyi rauhallisena sekä rentona, se kuulosteli tarkasti saamiaan apuja toimien niiden mukaan isommin korjailematta tai pelastamatta mitään. Mikäli hevonen jäi ratsastajan huolimattomuuden vuoksi vinoksi, ei Sami suoristanut itseään, ja aivan samalla tavalla ori ei lähtenyt itsekseen asettumaan tai syventämään kulmia. Tämä oli pelkästään hyvä asia, hevonen teki mielellään töitä muttei ottanut niin sanotusti päävastuuta suorituksista, vaan ratsastajan piti tehdä osansa.
"Erinomaisen kaunis, tasapainoinen kulma hyvässä ravissa, juuri noin! Viime pitkän sivun temponvaihtelut onnistuivat nekin, lopetetaan ne tämän kierroksen jälkeen, käänny lyhyellä sivulla keskihalkaisijalle ja vaihda suunta pohkeenväistön kautta. Väistöstä suoraan harjoituslaukan nosto." Kauniisti valmistellut, hyvin ratsastetut käännökset, aktiivinen ja tasapainoinen pohkeenväistö, täsmällisesti hyvästä valmistelusta johtuva rytmikäs harjoituslaukka, jossa Samin takaset eivät laahanneet eikä hevosen muoto muutoinkaan päässyt leviämään pitkäksi. Aikaisemmat istuntahuomiot tuntuivat pysyvän mielessä ratsastajan tehdessä aktiivisesti töitä paitsi ratsunsa kanssa, myös oman istuntansa sekä apujensa käytön suhteen.
"Hyvä, katseesi ja sitä myöten koko pääsi pysyy ylhäällä. Huomasit varmasti itsekin, että jos leuka painuu, myös hartiat painuvat ja kohta koko kroppa on vähän vinossa? Olet kiinnittänyt todella hyvin huomiota ryhtiisi verryttelyjen jälkeen kuitenkaan laiminlyömättä hevostasi, olet ratsastanut Samia kunnolla sen sijaan, että ori olisi jäänyt ikään kuin yksin. Etenkin tämä harjoituslaukkanne on ollut ihanan tasapainoista, Sami on liikkunut hyvässä muodossa aivan samalla tavalla kuin sinä olet nyt istunut paremmin. Jalustinten puuttuminen ei ole haitannut yhtään, päin vastoin! Varaa ihan istuntatunti ja venyttele enemmän, Samin suhteen lisäisin maastoilua ja vähän puomityöskentelyä maustamaan koulutreenejä."

01.11.2022 päiväkirjamerkintä - kirjoittajana omistaja

Saita on jättäny kilpailuradat taakse elokuussa, ja päässyt nauttimaan peruspollen elämästä tallilla. Naapurikylässä sijaitseva ratsastuskoulu on välillä lainannut Saitaa hieman kokeneempien kouluratsastajien tunneille, sillä vaikka huimia ratoja ei ollut tehtävänä, ei Saita luonteeltaan ole ihan aloittelijan ratsu. Yksi oppilaista tykästyi Saitasta paljon, joten loppujen lopuksi siirtyi meille Saitan henkilökohtaiseksi ratsuttajaksi.

Tänään oli kuitenkin päivä, jolloin Saitan ratsuttaja Ebba ei päässyt paikalle, joten otin tehtävän vastaan. Saitaa näytti aluksi harmittavan Ebban poissaolo, mutta piakkoin ori hyväksyi omistajansa käsittelyn. Saitalle oli kasvanut jo pidempi talvikarva, ja pakkanen teki muutenkin hyvää orille. Loimien riisumisen ja harjaamisen jälkeen Saita oli valmis satuloitavaksi, eikä siinä ollut onneksi mitään suurempaa sirkusta. Kuitenkin maneesin päästyämme Saitaa alkoi jo turhaannuttamaan tapani toimia. En tehnyt Ebban toimia, jotka olivat sille muodostuneet jo rutiiniksi, ja siitä poikkeaminen otti päähän. Sillä asenteella oli totta kai kiva aloittaa esterata, joten loppujen lopuksi meidän illasta tuli lyhyt. Tietenkin lopetettiin onnistumisiin, mutta en nähnyt syytä jatkaa murjoittamista yhtään pidempään. Kun sain Saitan takaisin viilentymään karsinaansa, sain sellaisen katseen perääni, että seuraavalla olisi pare Ebban olla mukana...

06.07.2022 päiväkirjamerkintä - kirjoittajana omistaja

Tänään oli kesäloman ehkä lämpimin päivä, joten oli aika viedä tallin hevoset uimaan lammelle. Yggis ja Jörgen olivat olleet pienen ponilauman kanssa edeltävänä päivänä, ja hyvästä palautteesta halusin itsekin kokeilla. Päätin mennä Saitan kanssa yksin, kun en ollut pitkään aikaan keskittynyt vain siihen. Saita ei ole suurin kesän tai yleensäkään lämpimän sään ystävä, mutta tiesin sen nauttivan viileästä vedestä. Matkalla lammelle meitä tuli vastaan naapurimme, Turusen, nuorimmat tytöt: kahdeksan- ja kymmenenvuotiaat Laura ja Emma. Tytöt ovat ahkeria kävijöitä tallissa, ja he lähtivät mielellään mukaan uittoreissulle. Onneksi molemmat olivat vielä lapsenhenkisiä, joten Saitalla oli lammessa leikkikavereita. Tytöt olivat aivan innoissaan, kun Saita oikeasti leikkii vedessä: se heitti ja pärski vettä tyttöjen päälle. Saita käyttäytyi todella kauniisti aina siihen saakka, kunnes oli aika mennä takaisin tallille: silloin se päätti piehtaroida mudassa, ja loppujen lopuksi toimme takaisin kotiin todella likaisen hevosen. Noh, nyt ei ainakaan hyttyset kiusaa.