Helmiahon Tähtiherjaus

estevalmennus 04.07.2023, valmentajana Liisa Tuoninen (VRL-12701)

"Jalustimet pois, alkuverkat vedetään ilman", totesin kävellessäni johdetta kantaen juuri kentälle kävelleen ratsukon ohitse. "Turha mitata jalustimiakaan, katsotaan nekin kuntoon verryttelyjen jälkeen. Hae ensin pitkä, rento ja aktiivinen käynti, sitten ravi, ohja ja hevonenkin saavat olla pitkänä. Kroppa tekee töitä, jotta saat Herjan pohkeen eteen. Tässä on hyvä katsella omatkin jumit läpi, etenkin jalat tuppaavat rentoutumaan mukavasti, kun alkuverryttelyissä jättää jalustinhihnat pois. Kun käynti ja ravi ovat kunnossa, oikein isoa rentoa irtonaista laukkaa, jotta Herja saa jumpata lapojaan auki ihan samalla tavalla kuin sinä toivon mukaan pyörittelet olkapäitäsi ja lonkkiasi auki. Kun ori tuntuu hyvältä joka askellajissa vielä vastalaukka päälle, katellaan niitä hyppyjä sen jälkeen." Kasatessani esteitä kentälle katselin ratsukon verryttelyjä, huikkasin välillä ohjeita ("Leuka ylös ja jalka rennoksi, älä purista polvella!" "Katse minne olet menossa eikä hevosen korvien välistä maahan." "Oikein hyvä ravi, nyt rentoudu itse, älä vahingossakaan jarruttele istunnallasi!") nyökkäillen tyytyväisenä onnistumisille. Herja makusteli kuolaintaan tyytyväisen oloisena, orilla selvästi oli menohaluja ja kasaamani esteet tuntuivat kiinnostavan hevosta hurjasti. Ori kuitenkin keskittyi ratsastajaansa, ja vaikka suomiurho liikkuikin vielä varsin pitkänä makkarana, se näytti silti hyvältä, rennolta ja tyytyväiseltä, vahvalta. Askeleet olivat tarmokkaat, niissä oli rytmiä ja pituutta, ei nykimistä tai muutakaan moitittavaa. Päänsä ja kaulansa Herja kantoi rentona alhaalla, kuitenkaan koettamatta jallittaa ratsastajaansa hoitamaan päänsä kantamista. Tässä vaiheessa kaikki oli mallillaan.

Mallikas meno jatkui pitkän rennon muodon vaihtuessa kootumpaan. Herjan ryhti parani, kuten odotettua olikin, takaosa tuli kaukaa takaa mukaan, alle. Naureskelimme yhdessä niinkin yksinkertaisen asian kuin jalustimitta ratsastamisen vaikutusta jalkaan ja koko istuntaan, siihen miten estejalustinten mittaa sai vähän säätää totutusta.
"Pysytään ihan perusjuttujen äärellä. Kuten huomaat, olen kasannut vain pystyjä, yhden okserin, lankkua, tuommoista ihan perusestettä. Ristikot tieten nousevat pystyiksi. Tänään varioimme lähestymisiä ja askelmäärää, minkä lisäksi ratsastat kaarteita tarkemmin kuin koskaan. Aivan liian usein huolimattomasti ratsastettu kaarre rokottaa aikaa saattaen maksaa sijoituksen. Aloita pikkupystyistä ja tosta valkovihreästä pystystä, ihan minimihypyt niin verkassa kuin varsinaisessa treenissä. Tämä kuitenkin ottaa hevosen jaloille." Nopeaa selostusta seurasi nopea, tehokas verkkahyppytuokio, jonka aikana viilasimme vielä jalustimet sekä ohjat sopivaan mittaan; molemmat olivat vähän turhan pitkät.

Varsinaiset valmennustehtävät olivat, kuten todettua, yksinkertaisia esteitä erilaisilla lähestymisillä. Laukan lisäksi pyysin hyppäämään muutaman matalimman esteet ravissa ennen estekorkeuden nostamissa (maksimi 85cm, lähestymistreeneissä on mielestäni ihan turha paukuttaa hevosen kapasiteetin yläpäässä). Pari kertaa pyysin jättämään Herja niin sanotusti ihan yksin ennen estettä; helppo kikka testata hevosen esteälyä ja ongelmanratkaisukykyä. Herja ponnisti mistä pitikin, varman ja tyynen oloisena, joskin selästä tuli kommenttia kuinka hevonen tuntui vähän ihmettelevän matkustamaan heittäytynyttä ratsastajaansa.
"Nyt laineelle kolmella laukka-askeleella ja niin vinolla linjalla kuin lähtee, sitten punavalkoinen pysty niin pieniaskelisella laukalla kuin Herjasta lähtee. Äskeiset suorat linjat sujuivat hyvin, laajoissa kaarissa taas tarkkana sisäpohkeen ja Herjan sisälavan kanssa. Tiukemmat kaarteet teillä on hanskassa, laajoilla kaarilla taas pakka tuntuu vähän levahtavan. Tuosta tulee vielä ongelmia, tahtirikkoja ja sopimattomia askelia. Herja kyllä kantaisi itsensä laajoissakin kaarteissa kun kantaa tiukemmissakin, tämä on oikeastaan hauska ja uniikki ongelmakohta. Tarkkuutta joka kaarteeseen!"
Kehityskohdista huolimatta ratsukko suoriutui päivän tehtävistä hyvin. Mitä haastavampi lähestyminen esteelle, sen parempaa ratsukon molempien osapuolten työskentely oli. Kenties tässä kävi klassinen, helpon tehtävän antoi mennä vähän omalla painollaan kun alla oli älyttömän taitava hevonen, jonka ratsastettavuus oli huippuluokkaa? Jonkun herneen joka asiasta nokkaan vetävän diivahevosen kanssa tuommoista ei tehtäisikään. "Menehän loppuverkalle maaston puolelle, keräilen esteet pois. Istut kyllä hyvässä tasapainossa, annat Herjalle hypyissä tilaa käyttää kroppaansa. Muistat vain tämän ohjanpituuden, tarjosit aluksi turhan pitkää ohjaa. Pystyt kyllä joustamaan lyhyemmälläkin ohjalla, ellet jännitä ja lukkiuta kättäsi paikoilleen. Hirveästi kaarityöskentelyä, sileätehtäviä ja maastoilua, niillä eväillä kohti arvokisoja ja laatuarvosteluja."